Rassi käytännön jälkikoirana 

8.10.07 Aamulla puhelin soi, soitto tuli Jkl:n RHY:stä. 4-tiellä Vaajakoskelta Toivaakkaan päin kunnan rajan jälkeen oli tapahtunut hirvikolari. Muuta tietoa ei ollut, kuin että isoon oli auto osunut ja hirviä oli ollut enemmänkin. Pakkasin varusteet: jälkinarun, valjaat, gps:n, kiväärin, vhf:n, sekä reppuun kaikki normaali päiväretkeä varten.

Kolaripaikalla hirvi oli pyörinyt penkalla aika hyväisen matkan, joten oletimme vammojen olevan huomattavat. Verta jäljellä oli muutamia pisaroita, mutta ensimmäinen makaus tuli vastaan jo reilun sadan metrin päästä, jossa verta oli jo "lammikko". Hirvelle oli siis annettu karkko ensimmäisenä kolaripaikalle tulleiden toimesta. Jäljitimme muutamia satoja metrejä ja näimme pari hirveä, mutta ne olivat kaksi tervettä vasaa. Rassi veti ilmasta jäljen molemmin puolin, kauimmillaan oltiin 10 metrin pästä jäljeltä. Aidossa tilanteessa luotan kuitenkin koiraan ja en piitannut, vaikka ampuja sanoi verivanan olevan tuulen päällä kymmenen metrin päässä. Kyllä Rassi on aina haavakon pitänyt eikä vaihda sitä terveeseen elukkaan. Pienen kallion reunalla meistä noin 30 metrin päästä yritti nuppa nousta pystyyn vaivalloisesti ja siihen pyöveli sen lopetti. Onneksi saimme elukan pois kärsimästä. Mitä tästäkin olisi tullut ilman metsästyskoiraa. Kyllä itsevarmuus ja luottamus omaa koiraa kohtaan kasvaa aitojen onnistumisten myötä, vaikka jälkikokeissa emme ole Rassin kanssa loistaneetkaan. Aidolla jäljellä kun on aina se riistan haju, sorkan jälki ja paikka paikoin vertakin. Tätä on keinotekoisesti vaikea jäljitellä, ainakin verisellä sienellä....